OT: pärstäkerroinhinnottelu: korkkarit vai tuulipuku

rapunainen · Post by **rapunainen** » Wed Apr 25, 2007 0:19

Nainen, joka oli harrastanut pyöräilyä ja pyöriä niin kauan, että osaisi koota sellaisen vaikka silmät kiinni, meni rautakauppaan ja haki hyllystä jonkun tarvitsemansa osan. Kassalla oli miesmyyjä ivallisesti sanonut 'mahtaakohan tyttö edes tietää mikä tämä on?'.
Vastaus: 'Kyllä minä tiedän. Tämä on sellainen pyörän osa, joka jää tähän tiskille ja ostetaan viereisestä kaupasta.'
Tositapahtuma, joka oli sattunut kirjailija M.Hapulin ystävälle.

Ihmeellistä ennakkoluuloa koki myös eräs miespuolinen ystäväni, joka haki kaupasta vuodevaatteita. Kassalla naismyyjä kysyi: 'Oletteko nyt aivan varma ostoksestanne? Tämä tyynynliina on tarkoitettu tuplaleveälle tyynylle.'
Siis ihan kuin hän ei olisi osannut numeroita!!

Että silleen....

Annis · Post by **Annis** » Wed Apr 25, 2007 10:57

Kuten aiemmin sanoin, entisellä kotipaikkakunnallani sain oikein intentiivistä palvelua pyöräni kanssa. Opiskelupaikkakunnalla taas kävi hieman toisin.

Menin ostamaan vaihdevaijeria pyörääni, kun mokoma oli napsahtanut poikki. Meillä kotona isä korjasi aina pyörät, mutta otti aina pyörän omistajan mukaan hommaan (halusi tämä tai ei), joten opin väkisinkin korjaamaan pyörästä perusjutut. Tästä olen ollut kovasti isälle kiitollinen.
Tiesin siis mitä olin tekemässä ja miten. Vanhempi miesmyyjä katseli minua tiskin yli ja totesi, että heillä on tuossa takapihalla paja, jossa he korjaavat pyöriä, homma ei vie pitkään. Opiskelijana tahdoin tietysti selvitä mahdollisimman halvalla, joten kieltäydyin.
"Onko sulla joku, joka laittaa tämän paikoilleen?" Vastasin kieltävästi. Sain taas tarjouksen siitä, että he voisivat sen laittaa kohdalleen. Kieltäydyin ja sanoin, että saan sen kyllä itse korjattua. Katseli taas pitkään, tuumaili, antoi sitten lopulta vaijerin minulle ja vielä lähtiessä muistutti, että saatan rikkoa vaijerin jos laitan sen väärin ja että voin tuoda pyörän kyllä myöhemminkin sinne heidän pajallaan. Että kiitoksia vain luottamuksesta.

Samassa kaupungissa sijaitsevassa pyöräkorjaamossa taas koin ison positiivisen yllätyksen. Myyjänä oli vanhempi nainen ja hommana sellainen, etten osannut sitä itse tehdä. Tiesin, että heilläkin oli korjaamopalvelut samassa talossa, mutta nainen tuli siitä huolimatta neuvomaan minua kädestä pitäen paikalla olevien myytävien pyörien avulla, miten homma tuli tehdä oikeaoppisesti jos sen kotona tahdon tehdä itse. Nyt sen osaan, kiitoksia tämän reippaan ja ihanan naisen

Post by **Muikku** » Wed Apr 25, 2007 22:04

Porakone kuoli ja piti ostaa uusi. Menin isoon rautakauppaan ja pyörähtelin porahyllyn edessä. Noin 20 minuutin kuluttua sain katsekontaktin myyjään ja viestitin ilmeisesti aika hyvin sanattomasti koskapa hän valui paikalle. Myyjä leperteli siinä että no mitäs saisi olla ja sanoin että porakone, kiitos, pitää olla 13 mm istukka ja isku ja bla bla bla. Kaveri näytti seinältä tuhannen viidensadan markan PORAVASARAA

ja sanoi että no tässäpä on kaikki se mitä rouva tahtoo ja vähän lisääkin (olin siinä vaiheessa aloittamassa performanssia nimeltä "olis kirveellä töitä" - niitä kun oli ihan vieressä). Laskin hitaasti kymmeneen ja sanoin että mikäs, jos myyt sen neljäänsataan markkaan, eli samaan hintaan kuin haluamani porakone yleensä maksoi, niin totta kai otan sen. Ei myynyt

Suurinta hupiani on leikkiä "pikkurouvaa" laajakaistaa tai puhelinliittymiä kaupittelevien puhelinmyyjien (tarvitseeko sanoa että miespuolisten?) kanssa ja nasauttaa sitten niiltä kuvaannollisesti ilmat pihalle asiantuntijaluokan kysymyksellä

Sister Bliss · Post by **Sister Bliss** » Thu Apr 26, 2007 9:00

Oma isäni käski mun käydä koeajaan yks uusi paku, sillä iskä tykkää, et osaan sanoa onko auto hyvä vai ei. Ja itsekin olisin sillä pakulla tullut ajelemaan... Noh, marssin vauva kainalossa sinne liikkeeseen... Ekaks en meinannu saada sitä myyjää mitenkään kiinni joka vastas ko autoista... Viimein kun sain niin hää ei antanut mun koeajaa sitä!!!!!!!!!

Meinas vaan, että en ole potentiaalinen ostaja *vislaa* Ei paljon auttanut selitellä minkä vuoksi haluaisin koeajaa sen. Isä olis ollut tosissaan ostamassa sitä autoa, oli itse käynyt jo koeajolla. Meinattiin ensin, että isä antaa mulle rahat kouraan ja mä käyn ostaan sen auton noin vain, mutta päätettiin sitten pistää koko puljun boikottiin

Joo, mutta pärstäkertoimen mukaan, joo...

Jasu · Post by **Jasu** » Fri Apr 27, 2007 10:24

Sister Bliss:
Täällä Porissa on käynyt samantapainen tapaus kuin teille ja ko. asiakas osti autonsa (3kpl, kaksi pojilleen ja yhden itselleen) toisesta autokaupasta eikä voinut olla siellä kertomatta edellisen kaupan tarinaa. Seurauksena oli, että jälkimmäisen kaupan omistaja otti yhteyttä ensimmäisen omistajaan.... ja myyjä löysi itsensä kilometritehtaalta.
Tuollaiset myyjät tulevat työnantajilleen kalliiksi

Tämä tosin tapahtui jo vuosia sitten eräälle minun isäni tuttavalle. Isäni tästä minulle kertoi aina silloin tällöin.

Onneksi sentään on olemassa myös kauppoja, joissa saa hyvää palvelua sukupuolesta tai asusta huolimatta.

wilmuliini · Post by **wilmuliini** » Tue Mar 11, 2008 17:39

Minä inhoan sellaista palvelua, jossa asiakasta ei uskota. Ihan kiva mennä osteleen autoon osia ja muuta, kun tiedän täsmälleen mitä tarvitsen (isän ja veljien neuvomana).
Mutta jos en tiedä asiasta yhtikäs mitään tietenkin otan mielelläni neuvoja vastaan.
Paras palvelu taitaa Oulussa olla Kenkämeklarissa, kun hakevat jo pihalta katselemaan uusia New Rockeja. Stockallakin olen saanut ihan hyvää palvelua, vaikken pukeudu mitenkään perinteisesti.

Hämis, mulla käy sama homma, jos palvelu ei pelaa. Ja sanon kyllä siitä palvelunpuutteesta, mutta huutamatta ja riehumatta eli asiallisesti.

Sister Bliss · Post by **Sister Bliss** » Tue Mar 11, 2008 18:14

wilmuliini wrote: Minä inhoan sellaista palvelua, jossa asiakasta ei uskota. Ihan kiva mennä osteleen autoon osia ja muuta, kun tiedän täsmälleen mitä tarvitsen (isän ja veljien neuvomana).

Totta, niin totta!
Jokunen vuosi sitten mulla oli isältä rahat uuteen pakuun (siis hänelle), mun piti vaan käydä se eka koeajamassa, jotta tykkäänkö mä siitä. Kokemusta kun oli ko. pakettiautosta pidemmältäkin ajalta. Mutta jäipä koko auto koeajamatta - ja näinollen ostamatta - koska myyjä katto ettei se voi antaa sitä naiselle koeajoon, kun naiset ei tiedä mitään. Saipahan Ford-keskus vähän palautetta, ja menetti tietysti kaupat.

pomppaloora · Post by **pomppaloora** » Tue Mar 11, 2008 18:23

Hohoo, mää en tiiä mitään parempaa ku mennä hame päällä rautakauppaan ja esittää tyhjäpäistä kanaa!

Kohottaa kivasti itsetuntoa kun (mies)myyjä palvelee niin auliisti vain siksi että on nainen

vaikka en todellakaan ole
mitään missiainesta..hohoo...

Ja kaupan päälle saa vielä kivat alennukset

Tuo on kyllä kamalaa miten pärstäkertoimen mukaan saa palvelua!

Jorisa · Post by **Jorisa** » Tue Mar 11, 2008 18:29

mää meen aina joka paikkaan sillä periaatteella, että mää oon piiloplondi, joten en mää tajuu näistä mitään, ja siks selittäkää vähän mulle. Varsinkin miehiä on kiva juoksuttaa

Ja jos mua tulla palveleen, niin ovesta pihalle, täs maailmassa on kauppoja pilvin pimein.

Misu · Post by **Misu** » Tue Mar 11, 2008 21:50

No höh, kyllä sen vielä sietäisi että rautakaupassa tai vastaavassa ei saa kunnon palvelua, mutta kun HELMIkaupassakin tuntuu että on eksynyt sisäpiirin bileisiin! Eli täällä on parinkymmennen kilsan päässä yksi hyvinkin mainostettu ja netissä kehuttu kauppa johon lähdin innokkaana. Ekalla kerralla käydessäni huomasin että joitain vanhempia naisia kyllä oltiin heti palvelemassa, mutta ei mua. Lopulta muita seuraamalla keksin miten irtohelmet pitää lajitella pusseihin ja mitä niihin kuuluu kirjoittaa. Noh, kassalla sitten myyjä vilkaisi halveksuen mun luottokorttia, joka ei sattunut olemaan visa, eikä edes yrittänyt vetää sitä koneen läpi, vaan tokaisi, että "eihän tämä edes ole luottokortti". Noh, annoin sitten visan, joka sentään kelpasi. Sitten se alkoi kysymään että haluanko postituslistalle, ja alennuskuponkien toivossa päätin liittyä. Koitin sitten antaa meilitunnustani, jolloin myyjä taas vilkaisi kulmiensa alta ja sanoi että pitää antaa *postiosoite*. Koitin sitten alkaa ääntämään osoitettani, ja kun näytti että räikkösenglantini oli sille liian ylivoimaista, niin lopulta tavasin kadunnimen. Se ei tuntunut enää myyjää kiinnostavan, joka jo alkoi pakkaamaan tavaroitani. Mainoksia ei siitä puljusta tullut ikinä. Noh, päätin antaa liikkeelle toisen mahdollisuuden, kun ajattelin että ehkä siellä ei normaalisti ole niin kalsea tunnelma. Tämän toisen ja viimeisen kerran siellä käydessäni huomasin kassalla että ei musta ollut mitään tietoja naputeltu heidän järjestelmäänsä, ja päätin olla liittymättä tällä kertaa postituslistalle. Kassa sitten ihmetteli tällä kertaa pusseihin merkkaamiani numeroita, eli siis ei suostunut ymmärtämään mikä on numero "1" ja mikä "7" (täkäläisethän kirjoittavat ykkösen ilman väkästä ja seiskan ilman sitä keskiviivaa), ja antoi vähän sellaisen kuvan, että olen yrittänyt kirjoittaa pusseihin pienemmät summat kuin mitä olisi pitänyt, eikä selostukseni siitä että olen ulkomaalainen tuntunut vakuuttavan/kiinnostavan myyjää. Ja ostokset oli molemmilla kerroilla pitkästi päälle 100 taalan, eli luulisi jo sillä summalla nyt jotain palveluntapaista saavan...

Onneksi kämpän läheltä löytyi toinen, huomattavasti pienempi mutta hemmetisti mukavampi helmikauppa, jossa sentään on ilo asioida jos nopeasti tarvitsee jotain eikä ehdi netistä tilailemaan...

kikka · Post by **kikka** » Wed Mar 12, 2008 9:19

Minä olen taas huomannut nyt kun muutin tälle pienelle paikkakunnalle sen, että kuinka ärsyttävää se on kun kaikki tuntee kaikki.
Kävin syksyllä kun koulu alkoi juttelemassa pankissa lainasta, että saisin auton ostettua, kun koulumatka on yhteensuuntaan 90km. No pankissa nainen oli hyvin "ystävällinen"

ja kertoin kuinka hänen tyttö kävi aina kouluaikana töissä ei se pankista lainoja hakenut. Mulle se sanoi että mene sinäkin koulun jälkeen iltaisin töihin niinkuin hänen tyttö. Yritin siinä selittää, että se ei ole mahdollista kun jos koulu loppuu esim. neljältä olen siinä puoli kuus kotona. Tämä pankkivirkailija ei kuunnellut vaan selitti kuinka minun tyttö sitä ja tätä

Lopuksi se sanoi mulle, että menepäs nyt kuule mummin luo ja sanot mummille, että ostaa sulle auton!!! Voi vitt... meinasin vetää sitä päin näköä, mutta kun äiti oli mukana ja esti sen.

Nunnuli · Post by **Nunnuli** » Wed Mar 12, 2008 11:58

No johan on. Minä soittaisin pankinjohtajalle ja kertoisin mielipiteeni.

Julia · Post by **Julia** » Wed Mar 12, 2008 12:35

No kun me käytiin mun miehen kanssa hakemassa lainaa ASO-kämppää varten, niin pankkivirkailija sanoi mua siivelläeläjäksi kun mulla ei ollut vakituista työpaikkaa.

Me mentiin sitten toiseen pankkiin...

Nunnuli · Post by **Nunnuli** » Wed Mar 12, 2008 12:39

Minkälaisia pankkeja ja niiden virkailijoita teillä oikein on?

Mulla on niin ihana pankkihenkilö, jonka kanssa asioin ettei mitään määrää.

Jorisa · Post by **Jorisa** » Wed Mar 12, 2008 12:49

Mulle tuli kuulkaa ihan sama fiilis...

Meitin pankki on sellanen, että sinne kun menee, niin kaikki tuntee jostakin syystä meitit...

oikeesti oonko mä siis niin "elävä" persoona että jään TO-DEL-LA-KIN kaikkien mieleen...

no eniveis... siis kaikki sujuu kuin vettä vaan... ja jos ruvetaan jotakin henkilökohtasuuksia laukomaan, niin täältä tulee kyllä takasin

ei tee tiukkaakaan...

ei tosin oo vielä tarvinnut siihen ryhtyy, oma pankki paras pankki, tosin pikkasen liian vähän maksavat sitä tilikorkoo...