Kuten aiemmin sanoin, entisellä kotipaikkakunnallani sain oikein intentiivistä palvelua pyöräni kanssa. Opiskelupaikkakunnalla taas kävi hieman toisin.
Menin ostamaan vaihdevaijeria pyörääni, kun mokoma oli napsahtanut poikki. Meillä kotona isä korjasi aina pyörät, mutta otti aina pyörän omistajan mukaan hommaan (halusi tämä tai ei), joten opin väkisinkin korjaamaan pyörästä perusjutut. Tästä olen ollut kovasti isälle kiitollinen.
Tiesin siis mitä olin tekemässä ja miten. Vanhempi miesmyyjä katseli minua tiskin yli ja totesi, että heillä on tuossa takapihalla paja, jossa he korjaavat pyöriä, homma ei vie pitkään. Opiskelijana tahdoin tietysti selvitä mahdollisimman halvalla, joten kieltäydyin.
"Onko sulla joku, joka laittaa tämän paikoilleen?" Vastasin kieltävästi. Sain taas tarjouksen siitä, että he voisivat sen laittaa kohdalleen. Kieltäydyin ja sanoin, että saan sen kyllä itse korjattua. Katseli taas pitkään, tuumaili, antoi sitten lopulta vaijerin minulle ja vielä lähtiessä muistutti, että saatan rikkoa vaijerin jos laitan sen väärin ja että voin tuoda pyörän kyllä myöhemminkin sinne heidän pajallaan. Että kiitoksia vain luottamuksesta.
Samassa kaupungissa sijaitsevassa pyöräkorjaamossa taas koin ison positiivisen yllätyksen. Myyjänä oli vanhempi nainen ja hommana sellainen, etten osannut sitä itse tehdä. Tiesin, että heilläkin oli korjaamopalvelut samassa talossa, mutta nainen tuli siitä huolimatta neuvomaan minua kädestä pitäen paikalla olevien myytävien pyörien avulla, miten homma tuli tehdä oikeaoppisesti jos sen kotona tahdon tehdä itse. Nyt sen osaan, kiitoksia tämän reippaan ja ihanan naisen
