OT-löpinää vol. 4

Yleistä keskustelua koruharrastuksesta: korujen suunnittelusta, väreistä, mitoituksesta jne. - eli niistä koruharrastukseen liittyvistä aiheista, joille ei ole omaa osiotaan. Myös jäsenesittelyt kuuluvat tähän osioon.

Moderators: Cattleya, Muikku, Eowyn, inkku, Henna

Locked
User avatar
Henna
Moderaattori
Posts: 3420
Joined: Thu Jun 30, 2005 11:57
Oikea käyttäjä: Olen
Location: Ylöjärvi
Contact:

OT-löpinää vol. 4

Post by Henna » Mon Nov 12, 2007 13:16

Jeps, keskustelu jatkukoon :D
User avatar
Nunnuli
sijoittaa jalokivilaatuun
Posts: 14785
Joined: Mon Jan 22, 2007 8:20
Lasku: 5
Location: Turku
Contact:

Post by Nunnuli » Mon Nov 12, 2007 13:23

No.. olin juuri kirjoittamassa vastausta kysymykseen pomottaako joku kun on useampi kissa laumassa. Siellä Anneka kommentoi, että nuorin yrittää pomottaa, mutta kaapin paikka näytetään tms. Tähän kommenttini:

No juuri näin. Täällä kun nuorin on vuoden ja nuo isot pojat 7 ja 8, niin kyllä tuo pikkumies pomottaa isompiaan. Ramses.. tämä 8 vuotias on rampa eikä siksikään pärjää ihan samalla lailla kisailussa kuin nuo muut. Hapi.. pikkumies.. saa syödä ensin, saa hyökätä kurkkuun, hyppiä päällä, repiä hännästä jne. Kuitenkin kun tiukka paikka tulee tai hermot menee, pikkujätkä laitetaan hellästi selälleen ja sille näytetään kuka on kukin. Noilla on kaikilla oma roolinsa. Ramses on hellä ja hoivaava, mutta viime kädessä vanhimpana talon herra.. rampanakin. Seti taas puolustaa vaaran paikan tullen kahta kokonsa puolesta pienempäänsä (tuli ilmi kun tänne tuli vieras kissa ja kun kylässä oli koira). Hapi taas on vauva ja saa olla sitä ihan reilusti ilman mitään vastuuta mistään.

En yleensä ota henk koht ihmisten heittoja, mutta sana "lahdata" kissojen kohdalla saa veren kuohahtamaan. Ehkä ei normaalitilassa sekään, mutta kun itsellä on viimeisen vuoden aikana ollut eläinten.. sekä kissojen, että yhden kovin rakkaan koiran kanssa todellista surua, niin kommentti osui ja upposi. Olo helpotti toki jo kun nukuttiin koko sakki viime yö tuolla peiton alla. Seti, sen lisäksi mitä se on kissalaumassa, on myös todella hyvä lohduttamaan ihmistä kun se on surullinen. Eli.. eiköhän kaikki ole taas ihan hyvin. Jatketaan hyvällä mielellä. Ehkä tästäkin keskustelupätkästä oppii kukin jotain.. minäkin. Vastausten ryöpystä ainakin voi lukea, että aihe koskettaa monia puolesta ja vastaan.. vaikka ei kai tässä aiheessa niin ole puolesta ja vasta -puolia. On vaan mielipiteitä.
"Concordia parvae res crescunt, discordia maximae dilabuntur." Eli.. Sovulla pienet asiat kasvavat, eripuralla suuretkin hajoavat.
User avatar
Henna
Moderaattori
Posts: 3420
Joined: Thu Jun 30, 2005 11:57
Oikea käyttäjä: Olen
Location: Ylöjärvi
Contact:

Post by Henna » Mon Nov 12, 2007 14:31

Sori, toivottavasti ei mennyt pitkä sepustus uusiksi Nunnulilla!

Tapetilla olevaan aiheeseen voisin heittää pari ajatusta. Itse kun olen kissoille allerginen ja muutenkin allergiaan taipuvainen niin ettei meille koskaan varmaan tule myöskään koiraa, niin enpä ole ikinä oppinut ihan täysillä tajuamaan sitä kiintymystä ja suhdetta, joka voi ihmisen ja eläimen välille muodostua. Meillä oli vain akvaario kotona, eikä niihin vesielukoihin ikinä sillä tavalla voinut kiintyä. Kuolivat jos kuolivat ja uusia ostettiin tilalle.

Mutta pisti kyllä miettimään, kun esimerkiksi yksi kaverini kerran sanoi mieluummin antavansa vasemman kätensä kuin koiransa hengen :huh: Sellainen ajatus oli mulle täysin käsittämätön, mutta se likka oli ihan tosissaan. Toisen kerran kyllä loukkaannuinkin aika lailla, kun yksi tuttava sanoi ymmärtävänsä miltä musta on tuntunut äidin kuollessa, kun sen kissa oli joskus ollut sairas ja kuolemaisillaan (kylläkin kai vielä toipunut sittemmin) :evil: Okei, ehkä se katti oli sille tärkeä, mutta mun päähän ei mahdu se ajatus että eläin voi olla jollekin yhtä tärkeä kuin ihminen. Tai kyllä mä käsitän että joillekin asia on niin, mutta en itse voisi ikinä ajatella niin. Asia olisi ehkä toisin, jos meillä olisi ollut joskus joku lemmikki.

Kivaa muuten huomata, että vaikka aihe koskettaa ja herättää monenlaisia tunteita puolin ja toisin, niin keskustelu on pysynyt suhteellisen kiihkottomana ja asiallisena. :wtg:
Tästä kun olisi mahdollista ollut kehittää myös lihava riita...
User avatar
Nunnuli
sijoittaa jalokivilaatuun
Posts: 14785
Joined: Mon Jan 22, 2007 8:20
Lasku: 5
Location: Turku
Contact:

Post by Nunnuli » Mon Nov 12, 2007 14:36

Ei mennyt uusiksi, copy pastetin vaan kirjoittamani wordiin ja otin sieltä sitten tänne. Eli.. nou hätä.

Olen myös ilokseni huomannut, että vaikka välillä aiheet herättää tunteita ja tunteet monesti kuohuu, niin kumman hyvässä hengessä kuitenkin näinkin iso porukka pystyy asioista keskustelemaan. Kuitenkin pääosa väestä on naisia ja yleensähän naisten kesken ei oikein tulla toimeen. Ainakin työpaikalla huomaa, että akkavaltaisissa työpisteissä on sellaista kyöräämistä mitä ukkopuolella ei ole. Ehkä helmillä on rauhoittava vaikutus..
"Concordia parvae res crescunt, discordia maximae dilabuntur." Eli.. Sovulla pienet asiat kasvavat, eripuralla suuretkin hajoavat.
User avatar
Nunnuli
sijoittaa jalokivilaatuun
Posts: 14785
Joined: Mon Jan 22, 2007 8:20
Lasku: 5
Location: Turku
Contact:

Post by Nunnuli » Mon Nov 12, 2007 14:43

Ja vielä tuohon Hennan kommentiin kommentti:
Olisin valmis tekemään kissojeni eteen melkein mitä tahansa. Ne on mun perhe, kaverit, mielenterveys.. kenenkään muun kanssa ei ole samanlaista yhteyttä kuin noiden isompien poikien kanssa. Hapiin se on vasta kasvamassa.
Kuitenkin.. olisin valmis antamaan henkeni isonveljeni puolesta.. ehkä tähän en kuitenkaan lähtisi kissojeni eteen.
"Concordia parvae res crescunt, discordia maximae dilabuntur." Eli.. Sovulla pienet asiat kasvavat, eripuralla suuretkin hajoavat.
User avatar
piki
silmäilee HillTribe-hopeaa
Posts: 714
Joined: Mon Sep 04, 2006 17:10
Lasku: 5
Location: Lumijoki
Contact:

Post by piki » Mon Nov 12, 2007 15:24

Täällä myös yksi koiraihminen ymmärtää Nunnulin tuntoja täysin. Aiemmin, kun noita lapsia ei ollut eikä niin miestäkään, oli se oma koira paras ystävä ikuna. Neljä koiraa olen menettänyt ja kaikkia niitä ihan kauheasti ikävöinyt ja itkenyt. Toisia enemmän toisia vähemmän.

Yhden lapsen olen myös menettänyt ja siinä meinaa mennä järki. Ei lapsia ja lemmikkejä voi verrata. Ei kannata edes yrittää.

Molempia kuitenkin rakastaa niinkuin kuuluukin, eläintä eläimenä ja ystävänä ja lasta pienenä täydellisenä ihmisenä.

Piki
Helmiliina
sijoittaa jalokivilaatuun
Posts: 1898
Joined: Sat Mar 03, 2007 1:24

Post by Helmiliina » Mon Nov 12, 2007 15:34

piki wrote:Täällä myös yksi koiraihminen ymmärtää Nunnulin tuntoja täysin. Aiemmin, kun noita lapsia ei ollut eikä niin miestäkään, oli se oma koira paras ystävä ikuna. Neljä koiraa olen menettänyt ja kaikkia niitä ihan kauheasti ikävöinyt ja itkenyt. Toisia enemmän toisia vähemmän.

Yhden lapsen olen myös menettänyt ja siinä meinaa mennä järki. Ei lapsia ja lemmikkejä voi verrata. Ei kannata edes yrittää.

Molempia kuitenkin rakastaa niinkuin kuuluukin, eläintä eläimenä ja ystävänä ja lasta pienenä täydellisenä ihmisenä.

Piki
.. sanoit niin kauniisti.. :cry: :D
User avatar
Ellastiina
silmäilee HillTribe-hopeaa
Posts: 579
Joined: Wed Aug 16, 2006 14:10
Lasku: 5
Location: Jyväskylä

Post by Ellastiina » Mon Nov 12, 2007 15:37

Kuulin hyvä jutun aiheeseen liittyen:

Tuttavantuttava, n. kolmekymppinen nainen, oli kahvitauolla työpaikallaan itseään vanhemman työkaverinsa kanssa. Hän oli sitten kertonut innoissaan koiranpennustaan, jonka hakisi seuraavana viikonloppuna. Tähän vanhempi työkaveri oli tuhahtanut "Minä en ole yhtään koiraihminen!", ja papattanut pitkät pätkät siitä, kuinka turhia elukoita koirat ovat, paskovat vaan kaikki paikat, räksyttävät... ja niin eespäin. Puheenaihe oli pian vaihtunut työkaverin lapsenlapsiin, ja siinä vaiheessa tuttavantuttava oli todennut tyynesti: "Minä en ole yhtään lapsi-ihminen" ja poistunut paikalta, sen verran oli mummon koirien parjaus kismittänyt. Työkaveria oli kuulemma vähän nolottanut. Sitä saa mitä tilaa. :wink:

En minä usko, että kaikkia ihmisiä koirajuttuni kiinnostavat, mutta suurin osa tajuaa kuinka tärkeä koiruus minulle on, kuuntelevat juttuni ja esittävät kysymyksiäkin. En lähtisi jäseniäni pilkkomaan koiran hengen vuoksi, mutta aika paljon olisin valmis tekemään. Ja minä taas kuuntelen ihan aidosti kiinnostuneena ystävien ynnä muiden vauva- ja lapsijutut, vaikken niin lapsista innostunut olekaan, monet tietävätkin sen. Suvaitsevainen ja kohtelias kuitenkin pitää olla, tykkäsi tai oli sitten tykkäämättä. :nod:
Jane
sijoittaa jalokivilaatuun
Posts: 2003
Joined: Tue Mar 21, 2006 22:13
Lasku: 5
Contact:

Post by Jane » Mon Nov 12, 2007 15:52

Aika monille ihmisille koira, kissa tai muu eläin on tärkeä yksinäisyyden poistaja. On niitäkin, jotka ei vaan pidä ihmisistä ja siksi haalii ymparilleen eläinperheen. Jos eläimet auttavat pitämään iloisena ja tasapainosena on niillä aika tärkeä tehtävä.

Iso koira luo myös turvallisuutta kun asuu vähän sivummalla.
Minä esimerkiksi tiedän ettei tuo meidän vahti päästä ketään minun päälleni.

Jane
User avatar
hopea
sijoittaa jalokivilaatuun
Posts: 824
Joined: Tue Nov 15, 2005 9:55
Lasku: 5
Location: Pirkanmaa

Post by hopea » Mon Nov 12, 2007 16:17

Viimeks eilen illalla Elviiraa ( on siis siisti sisäkissa ) pussuttaessani sanoin miehelleni, että miksei kaikki ihmiset ota kissaa , koska kissaa parempaa lohduttajaa ei olekaan. Kissan turkin tuoksu on ihana, vaaleanpunaiset polkuanturat on pehmeät ja hellyyttävät , kissat vastaavat kun niille puhuu...jne ja tätä hehkutusta voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään, kyllä kissaihmiset tiedätte mitä tarkoitan, eiks vaan ... :palvoo:
Tarkoitan siis, että ymmärrän täysin ihmisiä, jotka ovat hyvin kiintyneitä lemmikkeihinsä.
User avatar
inkku
Moderaattori
Posts: 1833
Joined: Sun Oct 01, 2006 13:34
Oikea käyttäjä: Olen
Lasku: 18
Location: Akaa
Contact:

Post by inkku » Mon Nov 12, 2007 16:20

Jane wrote:
Iso koira luo myös turvallisuutta kun asuu vähän sivummalla.
Minä esimerkiksi tiedän ettei tuo meidän vahti päästä ketään minun päälleni.
Aamen. Tämä oli yksi syy siihen miksi halusin koiran taloon, vaikka en olekaan koiraihminen. :) Piha on pimeä ja vain pensasaita erottaa tämän päätiestä, välillä on kamalaa kun mies reissaa niin paljon. Nyt on jotenkin kivempi olla kun tiedän ettei oravakaan pääse ilmoittamatta meidän pihaan. :)

Kissoja rakastan yli kaiken, olen aina rakastanut, mutta toissa syksynä sairaus vei meiltä kummatkin katit muutaman kuukauden sisään. :( Mies yllättäen oli reissussa, joten hoidin kaiken hautaamisesta lähtien, otti liian koville. Voihan sitä koirallekin jotain sattua, ja sitäkin kyllä sitten suren koska perheenjäsen tuo karvakorva on. Eläimistä on iloa ja surua.
Meissä jokaisessa asuu pieni harakka. ;)

:·:*¨¨*:·.·:*¨¨*:·:*¨¨*:·.·:*¨¨*:·:.·:*¨¨*:·:

http://ink-ku.vuodatus.net
User avatar
millie
suunnittelee Balin-matkaa
Posts: 321
Joined: Tue Sep 05, 2006 18:57
Lasku: 5
Location: Helsinki
Contact:

Post by millie » Mon Nov 12, 2007 16:33

Niinhän se on, että eläimistä on sekä iloa että surua.. Mutta selkeästi sitä iloa on enemmän kun niitä elukoita ihmisillä roppakaupalla piisaa 8)

Itselläni on ollut rottia, tälläkin hetkellä kaksi --> ei kovin pitkäikäisiä. Vähitellen siihen luopumiseen, etenkin tällaisten pienten eläimien kohdalla, tottuu. Vaikka aina se on kova paikka.

Kun pääsisi vielä omaan huusholliin, tulisi myös koira talouteen...
User avatar
Raiisa
sijoittaa jalokivilaatuun
Posts: 1675
Joined: Sat Nov 12, 2005 21:42
Lasku: 5
Location: Nakkila
Contact:

Post by Raiisa » Mon Nov 12, 2007 16:41

Kyllä koira on vain oikein hyvä turvallisuuden tuoja :) , meillä se vanha terrieri päästi kaikki ihmiset kyllä keittiöön vain haukkujen saattelemana, vaan jos joku hieman oudompi aikoi mennä pidemmälle taloon alkoi hampaiden irvistely ja murina ja jos sitä ei uskonut se kävi hyppimään päin samalla muristen ja jos ei vieläkään mennyt perille, se kävi hosunpunttiin kiinni. Yleensä se ensimmäinen varoitus riitti ja riittä myös tämän nykyisen terrierin kanssa sillä vain pinna katkeaa nopeammin. Se siis siirtyy yleensä heti punttiosastolle. Kummasti ihminen kavahtaa pientäkin koiraa, tuollaisella terrierilläkin on purukalusto valtaisa, siis koiran kokoon suhteutettuna. Meidän ajokoiralla, vaikka onkin kolmekertaa isompi, on pienemmät hampaat kuin tuolla terrierillä :shock:.
Asiasta toiseen muuten, kävin ostamassa lapselle luistelukypärän ja voi tsiisus minkä hintainen häristin 49€ :shock: . Lapsi menee luistelemaan huomenna koulussa ja keskiviikkona ja torstaina samoin.
Image
User avatar
anzu
sijoittaa jalokivilaatuun
Posts: 5970
Joined: Fri Mar 31, 2006 10:00

Post by anzu » Mon Nov 12, 2007 17:17

Raiisa wrote: Asiasta toiseen muuten, kävin ostamassa lapselle luistelukypärän ja voi tsiisus minkä hintainen häristin 49€ :shock: . Lapsi menee luistelemaan huomenna koulussa ja keskiviikkona ja torstaina samoin.
Eikö pyöräilykypärä olis ajanu saman asian. Jos sellasen jo etukäteen omistaa.
-anzu
User avatar
Sister Bliss
sijoittaa jalokivilaatuun
Posts: 3166
Joined: Mon Nov 20, 2006 7:24
Lasku: 5
Contact:

Post by Sister Bliss » Mon Nov 12, 2007 17:20

Meillon onneks aika uus kypärä, mut ne luistimet... Ne on kalliit :? Ja kun jätkän jalka kasvaa törkeää vauhtia! Eskaripoika, ja kengänkoko jo 34-35 :roll:
♥´¨)
¸.•´¸.•*´¨) ¸.•*´¨)
(¸.•´ (¸.•´♥ wabi sabi
Locked