Korujen vuosi ~*~ Heinäkuu 09 ~*~

[Helrii]

Halusin ehdottomasti tehdä tämän teema korun äitini äidin muistoksi eli mummoni. Jo edesmennyt mummoni on ollut elämäni tärkeimpiä henkilöitä. Mummo oli minulle kuin äiti. Oma äitini kuoli ollessani parivuotias. Sen jälkeen mummoni hoiti minua ja veljeäni. Saimme viettää onnellisen lapsuuden maalla mummon ja ukin hoivissa. Isä kävi viikot töissä ja oli viikonloput kanssamme. Kun koulu alkoi muutin kaupunkiin kun isä meni uudelleen naimisiin. Mutta mummo säilyi läheisimpänä ihmissuhteena. Olimme veljen kanssa lomilla ja usein viikonloputkin mummolla ja ukilla. Se oli meille tärke paikka. Mummo oli ahkera käsityöihminen. Hän virkkasi ja neuloi. Uskon, että oma käsillä tekeminen on peräisin sieltä puolelta sukua. Mummo opetti käsitöiden tekemistä minulle. Kun aloin suunnitella korua ensiksi halusin käyttää siinä mummon 30-luvulla otettua kuvaa ja sen jälkeen tajusin ,että ehdottomasti siinä täytyy olla virkkausta. Niin syntyi tämä kaulakoru.

[Aadia]

Tää teema on synnyttänyt huiman koskettavia koruja.
Ja just viimeisin, Helriin virkkaus, on niin mummo-koru ettei tosikaan. Siis vain ja ainoastaan kauniissa ja positiivisessa mielessä
Ja on ihana ollu lukea näitä juttuja, ihanan lämmittävää että on tärkeitä suhteita ja niistä saa kertoa. Ja kuulla. Moniko on näyttäny näitä (siis tän ketjun) mummoille? Mä kyllä vielä otan koneen mukaan mummulaan ja näytän

[Maija]

Ihana mummokoru Helrii ja kanis teksti,kuten kaikilla muillakin kirjoittajilla. Upeita luomuksia ja ihania kirjoituksia. Kiitos!

[Tikrunmami]

Näissä kaikissa koruissa on paljon tunnetta mukana, mutta etenkin minua kosketti Helriin virkattu koru.

[Gilda]

Kauniita ja upeita "mummo-koruja" tänne tullut! Helriin korusta tuli mieleeni ehdottomasti oma mummoni, äidin äiti, että ihan kyynel kihahti silmäkulmaan! Koskettava koru...

[Virpi]

En olisi arvannut heinäkuun alussa, kuinka hienoja tarinoita ja niiden toteutuksia aihe poikii.

Tuoreimmista HopefulRomantic on kahlinnut kaikki mahdolliset värit - sopii varmasti kaikkien vaatteiden kanssa, kun aina löytyy vastine ja tumman vaatteen päälle värit pääsevät loistoonsa. Upeaa!

[Miilia]

Voi miten kaunis koru Helrii, lämmin ja ajatuksella tehty, aivan ihana...

Pohjustusta omaan koruuni... Minun mummin oli maatalon emäntä. Hän hoiti pihan, talon, kaksi lasta, sai kolmannenkin mutta se kuoli vuoden ikäisenä. Sitten kun lapset oli hoidettu isoiksi, hän hoiti miehensä, ukin joka sairasti parkinsonin tautia. Mummin oli järjestyksen nainen, joka tavaralle sanomalehdistä lähtien oli oma paikkansa, kukkapenkeissä eikä kasvimaalla rikkaruohot rehottaneet ja asiat hoidettiin silloin kun niiden aika oli, jämptisti, vaikka mikä oli. Vanhenmitenkin mummi tykkäsi olla omista asioistaan perillä, hänen nenilleen eivät sairaanhoitajat hyppineet eikä lääkityksiä noin vain vaihdettu. Lonkka murtui painavan sipulilaatikon kanssa kaatuessa, liikkumisen vaikeutuminen oli lopun alkua. Sitten hapertui pää, ensin ihan pikkuisen, väsymyksen voitettua yhä enemmän. Mummi meni vanhuuttaan rikki.
Jos olisin tehnyt korun mummin käytettäväksi, olisi se varmaankin ollut jotain vaaleaa ja vähäeleistä, en muista mummin päällä koskaan mitään koruja, ehkä jonkin rintaneulan tai helminauhan hautajaisissa, arjessa ei sellaisille ainakaan ollut tilaa. En kuitenkaan tehnyt korua hänelle, vaan itselleni, muistoksi.



Pisaran keskus on sulateltu ja sitten kieputeltu kiinni kehykseen sieltä täältä, yhtäaikaa pienien ioliittien kanssa. Se tummuu, himmenee ajan kanssa, kuten kaikella on tapana.

[Piita]

Tämä korusi , Miilia on kertakaikkiaan koskettava ja tunteikas. Rakastan tätä!

[nekka]

Voi Miilia...

[Simavi]

Romantikon koru on ihanan värikäs ja pirteä
Helriin korussa taas on ihanasti menneiden aikojen tunnelmaa. Ihana tuo kuva siinä keskellä
Ja Miilian korussa taas on kaikki kohdallaan ja upea riipusosio. Kaikkien tarinat taas niin ihanaa luettavaa

[Päivikki]

Nää on kaikki upeita koruja. Mummeilla on monta merkitystä ja muotoa. Heitä muistellaan paljon lämmöllä. Kuun alussa minäkin päätin vihdoin ottaa osaa tämän kuun teemaan. Koru on tehtynä ja kuvakin on otettu, mutta sen siirtäminen tänne on oma juttunsa. Ja tänään en enää jaksa ja huomenna en ehdi ottaa selvää tekniikasta. Koru on kuitenkin nähtävillä blogissani .

[Aadia]

Miilia kosketti

[rinsessa]

En ehtinyt tehdä oman mummoni muistoksi korua, vaikka suunnittelin, pihatyöt veivät veronsa. Mutta tässä on lasteni mummon, oman äitini, korusetti. Äitini ei ole koruihmisiä, ei ole edes reikiä korvissa, mutta muutamaa korua kuitenkin käyttää. Rannekorun tein jo vuosi sitten äitienpäivälahjaksi, ja kaulakorun annoin eilen syntymäpäivälahjaksi. Halusin kirjainhelmistä tehdä korun, johon sisältyy ajatus, kuten joku täällä joskus teki ONNI-korun(On Ne Naperot Ihania tai jotakin sellaista). Äidilleni lapsen lapset ovat erittäin tärkeitä, elämänilo suorastaan, aina ollut lapsirakas, toisin kuin minä. Halusin lastenlasten nimikirjaimet koruun, ja kun niitä aloin miettimään, kuin ihmeen kautta, niistä muodostui äitini nimi Eira ja yksi pienin yksivuotias jäi vielä ylitse. Nimet ovat vielä ikäjärjestyksessäkin: Emma, Iina, Roope, Anni ja pikkuinen Emilia, jonka kirjaimen laitoin roikkumaan irtonaisena. Savukvarti sopii kivenä äidilleni, joka rakastaa lappia ja luntoa, ja pikkuiset Swarot kuvaavat lastenlasten sukupuolia. Tätä rannekorua on uskollisesti pitänyt, ja kantanut mukaanaan rakkaitaan samalla.
Kaulakoru oli ihan peruskieputtelua, riipuksen kiekura oli ensimmäiseni.

[Turkoosi]

Aivan upeita koruja olette taas saaneet aikaan ja ihania tarinoita mummoistanne olette kertoneet.
Oma koruni jäi tekemättä kun juutuin taas kiinni ideoihin joita en voinut toteuttaa.

Mutta sitten osuin Nunnulin galleriaan ja näin tämän, tuijottelin sitä silmät sumeina, ihan kuin mun fammulle tehty. En edes oikein tiedä miksi tuo ajatus iski. Toisin kuin pojantyttärensä hän ei ollut rannekoruihminen, enemmänkin rintaneulaihmisiä, ja ei tuo ruusukvartsikaan ollut hänelle mitenkään tyypillinen kivi mutta tuosta väristä tulee mieleen se arkivillatakki ja pihassa kasvava ruusupensas . No en sentään ryhtynyt Nunnulin korua kopioimaan. Toivottavasti Nunnuli et pahastu, kun ikäänkuin melkein osallistuin teemaan sinun tekemälläsi korulla, se toi mieleen mukavia muistoja.

[kompiainen]

Anteeksi, olen himan myöhässä, mutta laitan kuvan kuitenkin.

Korusta puuttuu edelleen avainrengas, mutta kun ei muka saa hommattua.

Jalanjäljissä


Lisää tekstiä blogissa