OT-löpinät VOL 24

[mustikkainen]

Mulla oli tismalleen samoja ajatuksia silloin kolmisen vuotta sitten, ja myös nyt. Pikaluisteluharkat oli sen 3-4 kertaa viikossa. Meiltä ajaa noin about 20 minuuttia jääradalle, ja aina piti mennä tuntia aikaisemmin kun oli alkuverryttelyt yms., joten illat meni siellä. Rupesi tuntumaan ettei aika eikä jaksaminen enää riitä. Lisäksi useat viikonloput meni eri paikkakunnilla luistelukilpailuissa.

Luistelussa en koskaan mikään "mestari" ollut, siis en voittanut miltei koskaan kultaa kilpailuissa.. Muuten sujui hyvin, sain jopa nuori lupaus -kannustuspalkinnonkin. Mutta alkoi aina vaan tuntua ettei mikään riitä, kokoajan tarvitsee olla parempi ja aina valmennettiin vain kisoja varten. Parilla leirilläkin tuli käytyä, aika kovaa kilpailua niilläkin oli samanikäisten kesken...ei siis ihan mun juttu.

Meitä oli ihan muutama samanikäistä siihen aikaan, jotka luistelua harrasti. Lopulta kävi niin, että uusia nuoria harrastajia tuli yhä lisää, ja valmentaja siirtyi valmentamaan lähinnä heitä. Kai me sitten oltiin jo niin "isojakin" että piti itse osata treenata. Eipä ollut paljoa motivaatiota siihen...kun tuntui että tarvitsen jonkun ns. kannustamaan viereen, kuin että piti itse potkia itsensä tekemään harjoituksia. Ei sen ikäisenä vielä osannut.

Minua kyllä harmittaa, että lopetin. Toisaalta silloin kolme vuotta sitten oli muutenkin hyvin raskasta aikaa myös henkisesti... joten harkoissa käyminen vaan jäi. Tiedän että yksi luistelijaystäväni jatkoi harrastusta, ja nyt hän on todella hyvä, käy ihan ulkomaillakin kilpailuissa. Ja pärjää hyvin. Mutta mitäpä sitä jossittelemaan.

Itse siis miellän harrastukseni lähinnä niin, että harrastan jotain koska pidän siitä ja se pitää minut kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisesti. En ymmärrä miksi aina pitäisi tavoitella kultamitaleja ja voittoa. Usein harrastukset ovat parasta ihan muuten vain.

[Mimme]

Usein harrastukset ovat parasta ihan muuten vain.

Juuri näin!!

[Bezz]

On mulla kyllä tässä urakka edessä... Pitäis jaksaa tiistaiks punoo kaulaketjumittainen viikinkiketju. Toivon hartaasti, että mun 10m pätkä hopeaa riittää... Jos ei niin pitää toivoa, että saan opettajalta tiistaina lisää hopeaa ja ennätän sitten keskiviikoksi ketjun punoa. Sisko kun tarvitsee ketjun torstaina kaulaansa vanhojen tansseihin. Tässäpä sitten punotaan silmät ristissä koko ensi yö...

[Tilia]

Osaisko joku sanoa, että jos lyhentää verhoa sellaisella silitettävällä nauhalla, niin saako sen "auki", eli pidennettyä uudelleen myöhemmin, vai onko pysyvä lyhennys (jääkö jälkiä jos yrittää irrottaa). Olisi kolme paksumpaa ja 4-5 läpikuultavaa verhoa lyhennettävänä. En kuitenkaan halua niitä pysyvästi lyhentää siltä varalta että seuraavassa kämpässä tarvitsisi taas pitkiä verhoja. Silitysnauhaa tuli Vallilan ohuiden verhojen mukana, mutta en ole uskaltanut sitä vielä kokeilla. Kokemuksia?

[Eowyn]

Äiti lyhensi mulle yhdet äitiysfarkut sellaisella nauhalla, ja ne kesti eka raskauden muistaakseni ihan hyvin, mutta Kuuraa odottaessani otin ne uudelleen käyttöön ja lyhennys purkaantui, eli ei se nauha mitenkään kauhean lujapitoista vissiin ole. Mutta kyllä siitä muistaakseni jäi jälkiä, tosin emme yrittäneetkään saada niitä jälkiä pois vaan ne housut lyhennettiin uudelleen samalla tavalla. Farkkukangas on toki paljon paksumpaa ja painavampaa kuin verhokangas, joten voi olla että verhoissa se istuu tiukemmin.

[Eowyn]

Ai niin joo ja pitikin ylpeänä muistaa mainita, että jos joku sattui näkemään tiistain Alasatakunnassa jutun 70-vuotishääpäiväänsä viettäneestä pariskunnasta, niin ne on mun isovanhemmat Tippa linssissä luin sitä juttua, ajatella että niinkin pitkiä avioliittoja voi olla.

[Nunnuli]

...Alasatakunnassa jutun...

Ja mä tavasin pitkään, että missä Alaskatunnissa

Onnea isovanhemmillesi. Voi kun olisi yksikin itsellä vielä jäljellä..

[Tilia]

Kiitos, Eowyn. Luulenpa, että lyhennän ne paksummat verhot sillä nauhalla. Niissä ei näy päälle vaikka nauha myöhemmin pidennyksessä jäisi näkyviin nurjalle puolelle. Ohuet verhot pitänee lyhentää ommellen. Kun vain saisi aikaiseksi...

[rozalie]

Tilia, pitäisi onnistua hyvin tuo "purkaminen" siitä liimanauhasta. Olen parit verhot sillä kikkaillut ja ainakin viimeistään pesussa liimat vähän alkavat pettää, ja helposti ne saa ns. revittyä auki varsinkin paksuista verhoista. Suosittelen ettet ihan hirveän paljon anna niille kuumuutta raudalla, muuten voi olla vähän tiukemmassa kiinni. Paksu kangas kuitenkin antaa paljon anteeksi vaikka kovakouraisemmin joutuisitkin repimään..

[murjo]

Tilia.. minä olen henk.koht. "törkymöikkyillyt" (laiska olen) verhojen kans NIIN ETTÄ, olen silittänyt ylös ylimääräisen kankaan, siis tehnyt tarpeeksi useita laskoksia ja silittänyt ne hyvin. Tosin omistan ah ! niin ihanan vuonna 1975 tehdyn ns. verhokapan (lastulevy ällötyksen) ja nipsuttimet, niin homma on piilossa, ettei naapurin täteillä olen sanomista !

[Tilia]

Kiitos vinkeistä, rozalie ja murjo Juuri viikonloppuna sain vihdoin ommeltua kolmannen verhon kahden aikoinaan hankitun paksumman verhon seuraksi, löysin joskus samaa kangasta varastoon. Oli pakko tehdä yhtä pitkä kuin aiemmat että olisi myöhemminkin käyttöä ja nyt pitäisi vielä saada lyhennykset tehtyä. Taidan varovasti silitellä sen nauhan näihin. Vallilan verhot on sitten taas valoverhotyyppisiä, niissä tuli kyllä lyhennysnauhat mukana mutta taidan kuitenkin ommella ne käänteet käsin. Verholaudassa on kotelo jossa kiskot on hyvin alhaalla, joten tähän ei laskokset käy. Täytyy muistaa tuo vaihtoehto jatkossa, ei olekaan tullut mieleen että lyhentää voisi myös yläreunasta

[Skuolfi]

Meillä on kylmä. Viime yönä 39.5. Nyt vain -29. Siis lauhtuu. Aurinkokaan ei vielä lämmitä. Mutta se kuitenkin paistaa jo ja päivä pitenee koko ajan.

[pisara]

Niin on meillä Kemissäkin mut ei vielä lähentele 40 - astetta. Aivan pahaa tekee jo tällä pakkasella laittaa lapsukaiset pyörällä ja kävelemällä koulutielle, saatika jos vielä tuosta kiristyy Sattui isännälle työviikot joten ei nyt autoa käytössä millä kuskaisi. Toisaalta eihän tuo pakkanen päivän ulkoleikkejä hidasta, varsinkaan esikoista, välillä käy kinttaat vaihtamassa ja ei muuta kuin takaisin Viime talvena taisi olla pakkasraja -45 astetta ettei kouluun tarvinut mennä jos oikein muistan.

[mustikkainen]

Hih, huomenna onkin sitten suuri päivä... Wanhojen tanssit. Jännittää jo kovasti!
Harmittaa vaan, kun tuntui jo aamusta että nyt pukkaa flunssaa..olo ei ole paranunut aamusta, päinvastoin. Viimeksi joskus syksyllä olen flunssassa ollut. Täytyy vaan toivoa ettei tästä paljoa pahene. Olen yrittänyt nappailla vitamiineja ja juonut inkivääriteetä, jolla viimeksi koin olevan positiivisia vaikutuksia flunssaan.

Mutta nyt täytyykin hilpaista takaisin työpöydän ääreen vielä kiillottamaan koruja.

[Muikku]

Itäraja raportoi viime yölle -34,6 eli kaukana ollaan lapsuustalvien yli neljästäkymmenestä. Tosin mie luulen että digimittarin anturi on turhan lähellä ikkunaa ja lukemat on siksi noin pieniä. Pitäis ens kesänä vetää se reilusti kauemmas. Mutta onpa ollut hienoa käydä kuutamoisilla koiralenkeillä! Meidän koiria pakkanen ei tunnu haittaavan, nuorempi humu istuskeli tyytyväisenä aamuauringossa ja mittari näytti -32.

*muoks. ja justiin viime viikolla ajelin aurinkoisessa säässä töihin ja muistelin että Skuolfillakin alkaa aurinko taas näyttäytyä, oliko se tammikuun 15. ja sitten tunturiviive päälle kun näette auringon ekan kerran? En ihan tarkkaan muistanut.